Tämäkin blogi jäänyt vähän vähemmälle, kun on kesän aikana ollut niin paljon muuta tekemistä. Tähän väliin tällainen lyhyt päivitys Pipsan ensimmäisestä näyttelystä Saarijärveltä. Junnuluokassa ei ollut muita narttuja, joten oli aika yksinäinen kisa. Tulos oli silti oikein mukava. Saimme ERIn ja espanjalainen tuomari kehui Pipsaa kovasti:
"Beautiful bitch. Excellent front and bone. Very compact. Good body. Very promising."
Tästä on mukava jatkaa eteenpäin :)
sunnuntai 7. elokuuta 2011
torstai 31. maaliskuuta 2011
Ja muutama lisäkuva
Tässä vielä pari kuvaa.. Irlannin susikoira, Mona, on Hannan ystävän koira. Mona kävi muutama viikko sitten tervehtimässä Pipsaa. Hauska juttu oli se, että Mona pelkäsi enemmän. Ehkä se johtui vieraasta paikasta, tai sitten Pipsa on vaan niin pelottava koira :D Pipsa näyttää todella pieneltä tuossa irlannin susikoiran vieressä. No ehkä se selittyy painoerolla 7 kiloa bulldoggia vastaan 80 kiloa irkkua.
Kuulumisia pitkästä aikaa
Niin se aika vaan menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Pipsa lähestyy jo puolen vuoden ikää. Tämän kaverin hankkimista ei ole tarvinnut kyllä katua hetkeäkään. Pipsa on erittäin hyväluonteinen pieni bulldoggi. Tai no, pieni ja pieni. Sillä on painoa jo yli 7 kiloa.
Pipsa on tavannut jo useita erilaisia koiria mm. Mimmi-podengon, Upsi-whippetin, Kaisa-pystykorvan, irlannin susikoiran ja kettuterrierin. Ei ole väliä, miltä koira näyttää tai minkä kokoinen se on, Pipsa ei siltikään pelkää. Koira kuin koira ja Pipsa on heti menossa leikkimään niiden kanssa. Jos toinen koira alkaa murista, niin Pipsa menee entistä päättäväisemmin sen luokse uudestaan :) Aika jääräpäinen kaveri.
Muutenkin Pipsa on luonteeltaan sellainen, että se ei turhia stressaa. Automatkat, vieraat paikat, yksin jääminen, mikään ei saa Pipsaa hermostumaan. Laitan tähän loppuun nyt sitten kuvia tästä kuluneiden kuukausien varrelta. Kuten ensimmäisestä kuvasta voi nähdä, meidän Siiri-whippetti on Pipsan paras leikkikaveri :)
Pipsa on tavannut jo useita erilaisia koiria mm. Mimmi-podengon, Upsi-whippetin, Kaisa-pystykorvan, irlannin susikoiran ja kettuterrierin. Ei ole väliä, miltä koira näyttää tai minkä kokoinen se on, Pipsa ei siltikään pelkää. Koira kuin koira ja Pipsa on heti menossa leikkimään niiden kanssa. Jos toinen koira alkaa murista, niin Pipsa menee entistä päättäväisemmin sen luokse uudestaan :) Aika jääräpäinen kaveri.
Muutenkin Pipsa on luonteeltaan sellainen, että se ei turhia stressaa. Automatkat, vieraat paikat, yksin jääminen, mikään ei saa Pipsaa hermostumaan. Laitan tähän loppuun nyt sitten kuvia tästä kuluneiden kuukausien varrelta. Kuten ensimmäisestä kuvasta voi nähdä, meidän Siiri-whippetti on Pipsan paras leikkikaveri :)
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
"Pentupainit"
Pipsa kävi lauantaina toista kertaa niin sanotuissa pentupaineissa Hervannan Mustissa ja Mirrissä. Tapaamisessa on kaksi kehää pentujen koon mukaan. Pipsa painaa tällä hetkellä n. 4,5 kiloa, joten kokonsa puolesta se kuuluu pieneen kehään. Pipsa on kuitenkin niin terävä kaveri ja yrittää komentaa muita koiria pienessä kehässä niin kovasti, että muut koirat eivät halua leikkiä sen kanssa. Sitten saimmekin idean, että koitetaan laittaa Pipsa isoon kehään.
Isossa kehässä oli pari vanhempaa ranskanbulldoggia, boxeri ja muutama muu isompi koira. Ranskikset olivat 6kk ja 9kk ikäisiä ja molemmilla oli painoa reilusti yli 10kg. Samaten boxeri oli kooltaan jo melko iso kaveri. Pipsa oli kuitenkin isossa kehässä kuin kotonaan. Siellä se leikki muiden ranskanbulldogeitten ja boxerin kanssa. Pipsa saikin uudet parhaat kaverit, ranskanbulldoggi Sepon ja boxeri Röllin. Rölli makasi selällään maassa ja Pipsa paini sen pään kanssa :) Reissun päätteeksi meidän pikku bulldoggi oli yltä päältä boxerin ja bulldogin kuolassa.
Jatkossa Pipsa saakin olla sitten isossa kehässä. Siellä ei tarvinnut komentaa muita koiria leikkimään ja pienet koirat saavat leikkiä rauhassa keskenään :)
Isossa kehässä oli pari vanhempaa ranskanbulldoggia, boxeri ja muutama muu isompi koira. Ranskikset olivat 6kk ja 9kk ikäisiä ja molemmilla oli painoa reilusti yli 10kg. Samaten boxeri oli kooltaan jo melko iso kaveri. Pipsa oli kuitenkin isossa kehässä kuin kotonaan. Siellä se leikki muiden ranskanbulldogeitten ja boxerin kanssa. Pipsa saikin uudet parhaat kaverit, ranskanbulldoggi Sepon ja boxeri Röllin. Rölli makasi selällään maassa ja Pipsa paini sen pään kanssa :) Reissun päätteeksi meidän pikku bulldoggi oli yltä päältä boxerin ja bulldogin kuolassa.
Jatkossa Pipsa saakin olla sitten isossa kehässä. Siellä ei tarvinnut komentaa muita koiria leikkimään ja pienet koirat saavat leikkiä rauhassa keskenään :)
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Pipsa kasvaa ja tutustuu ympäristöönsä :)
Niin se aika vaan rientää, joten päivitellään tännekin vähän tekstiä. Pipsa on kasvanut hurjaa vauhtia. Tullessaan meille se painoi noin 2,5 kiloa ja nyt se on rikkonut jo 4 kilon rajan :)
Nyt molemmat whippetit ovat jo ottaneet Pipsan kaverikseen. Nuoremman whippetin Siirin kanssa meno on välillä kyllä todella hurjaa. Rähinää ja isottelua molemmin puolin. Sofia seuraa suurimman osan ajasta vierestä, mutta muistaa toki murista Pipsalle, jos se yrittää varastaa luuta.
Pipsa on tutustunut pikku hiljaa jo ympäristöönsä. Piha on jo tullut tutuksi ja asioitakin osaa jo tehdä ulos. Vielä toki sattuu vahinkoja sisälle, mutta eipä tuolla vielä ikää olekaan kuin 12 viikkoa.
Rokotukset saatiin kuntoon, niin Pipsa pääsi lauantaina käymään pentutapaamisessa Hervannan Mustissa ja Mirrissä. Pipsa oli kooltaan ja iältään kaikista pienin pentu, mutta kovasti se näytti mistä ranskanbulldogit on tehty. Eräs chiuahua yritti isotella Pipsalle, mutta niinhän siinä kävi, että Pipsa selätti reilun kuukauden vanhemman chiuahuan oikein komeasti :) Tapaamisessa oli kaksi kehää, isot pennut ja pienet pennut. Meidän Pipsa olisi mennyt ensimmäiseksi isojen pentujen sekaan. Siellä oli boxerin ja saksanpaimenkoiran pentu sekä muutama muu isompi kaveri. Ilmeisesti Pipsa luulee olevansa hieman suurempi koira.
Eräänä päivänä Pasi kävi hakemassa koirille hieman purtavaa, kolme peuran koipea. Siiri ihmetteli pitkään luuta, Sofia ja Pipsa taasen tajusivat heti mistä on kyse. Oli kyllä hieman huvittavan näköistä touhua, kun reilun 3 kilon bulldoggi yrittää nostaa reilun puolen kilon luuta :D
Pieniä vastoinkäymisiäkin on valitettavasti ollut. Lattialle oli luultavasti tippunut palanen porkkanaa, jonka Pipsa söi. Eihän siinä muuta ongelmaa, mutta koira näyttäisi olevan allerginen porkkanalle. Naama turposi kyllä melko hurjan näköiseksi. Soitto eläinlääkärille ja sieltä neuvoivat tarjoamaan kyytabletin. Aamulla kaikki olikin sitten jo kunnossa.
Nyt molemmat whippetit ovat jo ottaneet Pipsan kaverikseen. Nuoremman whippetin Siirin kanssa meno on välillä kyllä todella hurjaa. Rähinää ja isottelua molemmin puolin. Sofia seuraa suurimman osan ajasta vierestä, mutta muistaa toki murista Pipsalle, jos se yrittää varastaa luuta.
Pipsa on tutustunut pikku hiljaa jo ympäristöönsä. Piha on jo tullut tutuksi ja asioitakin osaa jo tehdä ulos. Vielä toki sattuu vahinkoja sisälle, mutta eipä tuolla vielä ikää olekaan kuin 12 viikkoa.
Rokotukset saatiin kuntoon, niin Pipsa pääsi lauantaina käymään pentutapaamisessa Hervannan Mustissa ja Mirrissä. Pipsa oli kooltaan ja iältään kaikista pienin pentu, mutta kovasti se näytti mistä ranskanbulldogit on tehty. Eräs chiuahua yritti isotella Pipsalle, mutta niinhän siinä kävi, että Pipsa selätti reilun kuukauden vanhemman chiuahuan oikein komeasti :) Tapaamisessa oli kaksi kehää, isot pennut ja pienet pennut. Meidän Pipsa olisi mennyt ensimmäiseksi isojen pentujen sekaan. Siellä oli boxerin ja saksanpaimenkoiran pentu sekä muutama muu isompi kaveri. Ilmeisesti Pipsa luulee olevansa hieman suurempi koira.
Eräänä päivänä Pasi kävi hakemassa koirille hieman purtavaa, kolme peuran koipea. Siiri ihmetteli pitkään luuta, Sofia ja Pipsa taasen tajusivat heti mistä on kyse. Oli kyllä hieman huvittavan näköistä touhua, kun reilun 3 kilon bulldoggi yrittää nostaa reilun puolen kilon luuta :D
Pieniä vastoinkäymisiäkin on valitettavasti ollut. Lattialle oli luultavasti tippunut palanen porkkanaa, jonka Pipsa söi. Eihän siinä muuta ongelmaa, mutta koira näyttäisi olevan allerginen porkkanalle. Naama turposi kyllä melko hurjan näköiseksi. Soitto eläinlääkärille ja sieltä neuvoivat tarjoamaan kyytabletin. Aamulla kaikki olikin sitten jo kunnossa.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Pipsa kotiutuu hyvin
Pipsa on ollut meillä nyt vajaan viikon ja on kotiutunut tuossa ajassa todella hyvin. Whippetit eivät alkuun hyväksyneet Pipsaa, vaan murisivat sille aina, kun Pipsa tuli lähelle. Nyt nuorempi whippetti Siiri on jo leikkinyt Pipsan kanssa ja päästänyt sen viereen omaan petiinsä. Sofiaa vieläkin hieman ahdistaa Pipsan innokkuus, mutta muutaman kerran Sofia on ottanut Pipsan viereensä sohvalle.
Meidän Eero poikamme (1 vuosi ja 8 kuukautta) on rakastunut Pipsaan. Leikkii Pipsan kanssa ja antaa sille pusuja. Pipsa vastaa pusuihin kunnon kielisuudelmalla :)
Lauantai päivänä pakkanen hellitti hetkeksi siten, että Tampereella oli vain 3 astetta pakkasta. Hanna päästikin Pipsan käymään meidän pienelle pihallamme. Pipsa ihmetteli kovasti lunta ja halusi sisälle tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Tällä hetkellä Pipsa taas vaihteeksi komentaa meidän sohvaamme :) Mitähän tuo sohva on sille tehnyt?
Meidän Eero poikamme (1 vuosi ja 8 kuukautta) on rakastunut Pipsaan. Leikkii Pipsan kanssa ja antaa sille pusuja. Pipsa vastaa pusuihin kunnon kielisuudelmalla :)
Lauantai päivänä pakkanen hellitti hetkeksi siten, että Tampereella oli vain 3 astetta pakkasta. Hanna päästikin Pipsan käymään meidän pienelle pihallamme. Pipsa ihmetteli kovasti lunta ja halusi sisälle tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Tällä hetkellä Pipsa taas vaihteeksi komentaa meidän sohvaamme :) Mitähän tuo sohva on sille tehnyt?
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Blogi alkaa.. Pipsan haku
Tästä sitten alkaa tähän blogiin tarinoiden kertominen. Blogi keskittyy meidän koiriin ja mikäs sen parempi tapa aloittaa kuin uuden koiran hankkiminen :)
Meillä oli entuudestaan kaksi whippettiä Sofia ja Siiri. Siiri on meidän kasvattamasta pentueesta ja Sofia on tullut meille tuttumme kautta. Sofia on iältään 8 vuotta ja Siiri tällä hetkellä 4 vuotta. Olimme jo pitkään harkinneet uuden koiran ottamista ja rotuvaihtoehdot liikkuivat laajalla välillä aina whippetistä dalmatialaiseen ja salukista bostoninterrieriin. Iskimme kuitenkin jokin aika sitten silmämme ranskanbulldogiin ja eräs näyttelyreissu sitten löi viimeisen naulan arkkuun. Me hankimme ranskanbulldogin!
Etsimme ranskanbulldogeista tietoa netin ja kirjojen kautta ja rotu alkoi vaikuttamaan entistä kiehtovammalta. Seurallinen koira ja mikä tärkeintä, lapsirakas. Otimme yhteyttä useampaan kenneliin ja kävimme jopa katsomassa koiria, joille oli tulossa pentuja. Eräänä päivänä päädyimme puolivahingossa Sielun Aarteen kennelin sivuille (www.ranskanbulldoggi.fi) ja huomasimme, että sinne on syntymässä pentue lokakuun 2010 lopulla. Soitimme Marinalle ja sähköpostiviestejä läheteltiin usempia. Lopulta päätimme ottaa koiran häneltä.
Pennut syntyivät 28.10.2010 ja varasimme pentueesta itsellemme Sielun Aarre Patti nimisen koiran. Lopulta 27.12. pitkän odotuksen jälkeen saimme hakea pennun itsellemme. Edellisenä iltana satoi lunta melko paljon, joten matkaan pääsy ei ollut täysin selvä juttu. Tampereella tiet olivat melko tukossa. Onneksi yön aikana aurauskalusto oli hoitanut homman kotiin ja lähdin matkaan klo 06:00. Lappeenrannassa olin klo 10:00 ja Marinan kanssa juttelimme pitkän tovin rodusta ja lopulta kirjoitimme paperit kuntoon.
Koiran nimeksi päätettiin antaa Pipsa. Tämä nimi tulee Puppe-kirjoista, joissa Pipsa on Pupen pikkusisko. Paluumatka Tampereelle meni hienosti, mitä nyt Pipsa hieman haukkui ja murisi, koska ei päässyt syliin.
Pipsa kotiutui uuteen kotiinsa Tampereella todella hyvin. Ensimmäisenä iltana se otti jo komennon tässä asunnossa. Se leikkii leluilla ja komentaa whippettejä kuin isompikin koira. Whippetit eivät vielä ole täysin hyväksyneet Pipsaa. Tosin Siiri whippetti juoksi jo Pipsan perässä, kun Pipsa vei sen lelun :) Sofia sitten tyytyy katselemaan sohvalta Pipsan touhuja ja aina välillä murisee sille.
Mikä ihana pentu! Energinen tapaus ja viihtyy hyvin uudessa kodissaan. Sylikoira tuosta tosin tuntuu tulevan.
Meillä oli entuudestaan kaksi whippettiä Sofia ja Siiri. Siiri on meidän kasvattamasta pentueesta ja Sofia on tullut meille tuttumme kautta. Sofia on iältään 8 vuotta ja Siiri tällä hetkellä 4 vuotta. Olimme jo pitkään harkinneet uuden koiran ottamista ja rotuvaihtoehdot liikkuivat laajalla välillä aina whippetistä dalmatialaiseen ja salukista bostoninterrieriin. Iskimme kuitenkin jokin aika sitten silmämme ranskanbulldogiin ja eräs näyttelyreissu sitten löi viimeisen naulan arkkuun. Me hankimme ranskanbulldogin!
Etsimme ranskanbulldogeista tietoa netin ja kirjojen kautta ja rotu alkoi vaikuttamaan entistä kiehtovammalta. Seurallinen koira ja mikä tärkeintä, lapsirakas. Otimme yhteyttä useampaan kenneliin ja kävimme jopa katsomassa koiria, joille oli tulossa pentuja. Eräänä päivänä päädyimme puolivahingossa Sielun Aarteen kennelin sivuille (www.ranskanbulldoggi.fi) ja huomasimme, että sinne on syntymässä pentue lokakuun 2010 lopulla. Soitimme Marinalle ja sähköpostiviestejä läheteltiin usempia. Lopulta päätimme ottaa koiran häneltä.
Pennut syntyivät 28.10.2010 ja varasimme pentueesta itsellemme Sielun Aarre Patti nimisen koiran. Lopulta 27.12. pitkän odotuksen jälkeen saimme hakea pennun itsellemme. Edellisenä iltana satoi lunta melko paljon, joten matkaan pääsy ei ollut täysin selvä juttu. Tampereella tiet olivat melko tukossa. Onneksi yön aikana aurauskalusto oli hoitanut homman kotiin ja lähdin matkaan klo 06:00. Lappeenrannassa olin klo 10:00 ja Marinan kanssa juttelimme pitkän tovin rodusta ja lopulta kirjoitimme paperit kuntoon.
Koiran nimeksi päätettiin antaa Pipsa. Tämä nimi tulee Puppe-kirjoista, joissa Pipsa on Pupen pikkusisko. Paluumatka Tampereelle meni hienosti, mitä nyt Pipsa hieman haukkui ja murisi, koska ei päässyt syliin.
Pipsa kotiutui uuteen kotiinsa Tampereella todella hyvin. Ensimmäisenä iltana se otti jo komennon tässä asunnossa. Se leikkii leluilla ja komentaa whippettejä kuin isompikin koira. Whippetit eivät vielä ole täysin hyväksyneet Pipsaa. Tosin Siiri whippetti juoksi jo Pipsan perässä, kun Pipsa vei sen lelun :) Sofia sitten tyytyy katselemaan sohvalta Pipsan touhuja ja aina välillä murisee sille.
Mikä ihana pentu! Energinen tapaus ja viihtyy hyvin uudessa kodissaan. Sylikoira tuosta tosin tuntuu tulevan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)